[ezcol_1half]
HISTORIA
Basset artésien normandin järjestelmällinen jalostus aloitetiin Ranskan koillisosassa 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Rodun pioneereihin kuuluu kreivi de Couteulx de Cantelou, joka kehitti suoraraajaisen, pääasiassa kaksivärisen artois-bassetin sekä Louis Lane, joka kehitti eturaajoiltaan käyremmän ja rungoltaan raskaamman koiran.
Näiden kahden linjan yhdistäminen aloitetiin 1900-luvun alussa. Nimi basset artesien normand virallistettiin 1924 ja 30-luvulta eteenpäin suosittiin normand-tyyppistä koiraa artoisin jäädessä historiaan.
ULKOMUOTO
Vaikka artois- ja normand-tyypisistä koirista puhuttaessa mainitaan normandin olevan vankkaluustoinen, se eroaa huomattavasti basset houdista. Ban on jalo, melko kuiva nahaltaan ja huomattavasti kevyempi. Ihannepaino liikkuu 15-20 kilon välillä.
Säkäkorkeutta on vuosien saatossa nostettu 26 sentistä nykyiseen 30-36 cm.
Mittasuhteet ovat oleelliset, rungon pituuden suhde säkäkorkeuteen on 5:8 ja rintakehän syvyys korkeudesta on 2:3 , eli maavara on kolmannes korkeudesta.
Pää on hienostunut ja jalo, aristokraattinen. Pää on kokonaisuudessaan pitkänomainen enemmän kuin vahva, selkeästi vähemmän löysää nahkaa kuin basset houndilla. Kuono ja kallo-osa ovat yhtä pitkät.
Posket ovat litteät edestä katsottuna ja asiantuntijoiden keskuudessa arvostetaan normand-koirille tyypillistä paria ihopoimua joista poskien vaikutelma syntyy.
Huulet ovat melko kuivat, ylähuuli ei juurikaan riipu alahuulten päällä. Kuonon profiili on hienostuneen kaareva. Silmät ovat tumman ruskeat ja ilme rauhallinen. Alaluomet eivät saa olla riippuvat. Korvat ovat alas kiinnittyneet ja tyvestään kapeat, niiden on oltava ohuet ja taipuisat sekä teräväkärkiset ja pitkät. Kaulanahkaa ei saa liikaa, huomattavasti vähemmän kun basset houndilla.
Eturaajojen on oltava hieman käyrät ja sen ansiosta etukäpälät ovat hieman ulospäin kääntyneet mutta ehdottomasti symmetriset. Liian käyrät, jopa ranteistaan toisiaan koskettavat eturaajat ovat virhe. Takaosan tulee olla lihaksikas ja koira on takaapäin katsottuna täyteläinen, pyöreähkö.Liikeessä koira kantaa häntää sapelin tavoin pystyssä.
Nahka on ohut ja joustava, kintereissä on toivottavaa olla hieman löysää nahkaa, samoin ranteissa, muualta koira on melko kuiva.
Väreistä yleisin on kolmivärinen, myös kaksivärinen on sallittu.
[/ezcol_1half] [ezcol_1half_end]
LUONNE JA KÄYTTÖTARKOITUS
Luonteeltaan ban on rauhallinen ja ystävällinen – aristokraattinen kuvaa hyvin olemusta. Sen tulee olla iloinen, ei koskaan arka taikka agressiivinen. Avoimuus ja lempeys ovat rodun tunnusmerkkejä ja rotu sopii hyvin perhekoiraksi. Lempeyden tulee näkyä niin luonteessa kun olemuksessa ja käytöksessä.
Koska kyseessä on metsästyskoira, on otettava huomioon, että riistavietti on olennainen osa rotua ja koiran irti pitäminen saattaa olla mahdotonta.
Ban on jäljestävä ja ajava koira, jota käytetään Suomessa pääasiassa jäniksen metsästykseen. Sen ajotapa on hidas, joskin koira on notkea ja ketterä, pärjää loistavasti kivikkoisissa ja pusikkoisissa maastoissa ajettaessa pienillä alueilla. Kauriinmetsästyksessä rotu on myös omillaan ja käytetään siihen muualla, Suomessa se on kiellettyä säkäkorkeudeltaan yli 28 cm koirilta.
TERVEYS JA NYKYTILANNE
Rotua tutkitaan silmä-ja luustokuvauksin hyvin vähän, joten tilastotietoa ei ole antaa. Muutaman silmätutkimuksen perusteella valtaosalla ei isompia ongelmia ole. Koirat ovat kuitenkin pitkäikäisiä ja ilmeisen terveitä Suomessa. Suomeen on tuotu viime vuosina muutama yksilö, mutta kasvatustyö Suomessa on vähäistä. Ruotsissa ban on yleisempi, koska kauriiden metsästys niillä on siellä sallittua
Lähteet: Kirsti Lummelampi – Bassetrodut ulkomuotoarvostelussa sekä Raskompedium – Svenska Bassetklubben 2009
[/ezcol_1half_end]