[ezcol_1half]
ALKUPERÄ
Bretagnenbassetti eli basset fauve de bretagne on kotoisin Ranskasta, Bretagnen niemimaalta. Se polveutuu jo sukupuuttoon kuolleesta grand fauve de bretagnesta (säkä 70 – 75 cm), jota tiedetään käytetyn Ranskassa Frans I:n (1494 – 1547) hovissa jo 1500-luvulla ajueina suurriistan metsästyksessä. Ranskan vallankumouksen (1789) myötä oikeus käyttää metsästyskoiria ja metsästää siirtyi aatelisilta koko kansalle. Harvalla oli kuitenkaan mahdollisuus käyttää metsällä hevosta, niinpä grand fauve de bretagnesta jalostettiin hitaammin ajavia ja lyhytraajaisempia rotuja jalkaisin liikkeellä oleville metsästäjille. Näin luotiin bretagnenbassetti ja griffon fauve de bretagne. 1800-luvulla Ranskassa tiedetään olleen jo puhtaasti bretagnenbasseteista koostuvia laumoja.
Kerrotaan, että maailmansotien aikana bretagnenbassettien kanta väheni rajusti. Innokkaiden harrastajien myötä rotu luotiin uudestaan yhdistämällä jäljellä oleviin bretagnenbassetteihin sekarotuisia bassetteja, griffon fauve de bretagneja, petit basset griffon vendeeneitä, mäyräkoiria, beagleja ja terrierejä. Toisaalta ranskalaiset kertovat rodun olleen aina elinvoimainen eikä se ole tarvinnut elvytystä sotien jälkeen. Siihen on kuitenkin yhdistetty 1970-luvulla Vendeenin bassetteja ja karkeakarvaisia mäyräkoiria uusien linjojen luomiseksi.
Bretagnenbassetti on yhä suhteellisen tuore rotu ja Ranskassa sen kantakirjat ovat edelleen auki. Tämä tarkoittaa, että rotukriteerit täyttävä koira voidaan rekisteröidä Ranskan kennelliiton LOF-rekisteriin alkuperästään huolimatta T.I tai Titre Initial (=alkuperä tuntematon) merkinnällä. Koira voi siis olla syntyjään sekarotuinen, pienikokoinen griffon fauve de bretagne tai rekisteröimättä jätetty bretagnenbassetti. Näistä seikoista johtuen rodun ulkomuoto ei ole vielä vakiintunut ja aika ajoin rodussa tulee esille rotumääritelmään nähden liian matalia tai korkeita koiria. Bretagnenbassettiin yhdistettyjen rotujen perintönä tulee ajoittain esiin myös mustaa väriä (ns. satula) ja valkoisia läiskiä (usein rinnassa ja tassuissa).
Perinteisesti tällä rodulla on metsästetty 4 – 8 koiran ajueina riistasta riippuen. Ranskassa kania ajetaan yleisesti 4 koiran, jänistä 6 koiran ja villisikaa 8 koiran voimin. Bretagnenbassetti sekä vainuaa että ajaa riistaa liikkeelle. Se on parhaimmillaan työskennellessään vaikeassa, kallioisessa metsämaastossa. Sehän on alun perin jalostettu juoksemaan Bretagnen pensaikkoisilla kallioilla pensaiden alla ja aluskasvillisuuden seassa.
Bretagnenbassetin ensimmäinen rotumääritelmä on kirjoitettu 1921. FCI hyväksyi rodun 1966 ja Suomen Kennelliitto 1984. Ensimmäinen bretagnenbassetti tuli Suomeen Tanskasta vuonna 1989 ja ensimmäinen pentue syntyi Beacock-kenneliin vuonna 1993.
NYKYTILANNE JA KÄYTTÖ
Nykyään bretagnenbassetteja rekisteröidään vuodessa n. 30 – 50 yksilöä. Jalostuksen tavoiteohjelmaa (JTO) varten tehdyn kyselyn perusteella noin puolet bretagnenbasseteista hankitaan metsästyskoiriksi ja noin 75 prosentin kanssa harrastetaan metsästystä ja/tai mejää. Ensisijaisesti bretagnenbassetteja on Suomessa käytetty yksin ajavina jänismetsällä, mutta rodun käyttö kauriinmetsästyksessä lisääntynee, sillä syksyn 2019 lakimuutoksen myötä niitä saa käyttää myös hirvieläinten metsästykseen koko maassa (max säkäkorkeus 39cm).
Bretagnenbasseteilta on vaadittu koetulos ajo- tai mejäkokeesta Suomen muotovalion arvoon elokuusta 2017 alkaen. Vuosina 2008 – 2017 bretagnenbassetit osallistuivat DRAJ-kokeisiin noin 210 ja mejä-kokeisiin noin 220 kertaa eli erittäin pienellä erolla mejä-koe on ollut suositumpi. Bretagnenbassetit soveltuvat erinomaisen hyvin tähänkin lajiin tarkan ja kohtalaisen rauhallisen jäljestämistapansa ansiosta, vaikkakin tuoreen riistan jäljet saattavat houkuttaa koiran pois verijäljeltä. Muutama bretagnenbassetti on kilpaillut agilityssä sekä rallytokossa.
[/ezcol_1half] [ezcol_1half_end]
LUONNE
Rodun harrastajapiireissä tutuksi tulleella lauseella ”Syttyy ulkona, sammuu sisällä” kuvataan hyvin rotua ja se kertoo siitä paljon.
Bretagnenbassetin luonnetta voisi kuvailla seuraavilla sanoilla: vilkas, utelias, reipas, vauhdikas, herkkä, ystävällinen ja mukautuva, mutta toisinaan se on myös vahvaluonteinen ja omapäinen. Fauve on voimakas ja kestävä sekä erittäin riistaverinen, sillä on hyvä vainu ja riittävästi rohkeutta. Rodulla onkin saavutettu hyviä tuloksia ajo- ja mejäkokeissa. Bretagnenbassetin vapaana pitäminen saattaa metsästysvietin vuoksi olla vaikeaa.
Rotu on osoittautunut myös erinomaiseksi kotikoiraksi. Pelkäksi sohvaperunaksi siitä ei kuitenkaan ole ja rotu tarvitsee vilkkautensa vuoksi aktivointia. Koiran luonteesta riippuen bretagnenbassetti voi oppia helpostikin uusia asioita, mutta omapäisimmät yksilöt voivat olla hyvinkin itsepäisiä ja vahvaluonteisia. Useimmilla herkut toimivat hyvänä motivaattorina uusien asioiden oppimisessa ja raottavat luppakorvia sen verran, että käskyt ja ohjeet menevät perille asti. Kerran opitut taidot ovat usein hyvin hallussa jatkossakin, niin hyvässä kuin pahassakin. Bretagnenbassetti sopii myös perheisiin, joissa on lapsia tai muita eläimiä.
ULKOMUOTO
Bretagnenbassetti on yleisvaikutelmaltaan pieni, tanakka, eloisa ja kokoonsa nähden nopea koira. Sen säkäkorkeus on 32-38 cm ja paino noin 12-18 kiloa, koiran rakenteesta riippuen. Selkä on leveä ja muihin bassettirotuihin nähden lyhyt. Bretagnenbassetti onkin vain hieman korkeuttaan pidempi; ranskalaisten mukaan ihanteellinen säkäkorkeuden ja pituuden (rintalastan kärjestä isuinluihin) suhde on 9:10. Fauve on liikkeissään nopea, ketterä ja aina valmiina liikkeelle. Koiran liikkeitä kuvataan rotumääritelmässä eloisiksi.
Bretagnenbassetilla on pitkänomainen kallo ja kuono. Pitkät, riippuvat korvat ovat kiinnittyneet silmien korkeudella ja ne kiertyvät sisäänpäin. Korvat ulottuvat käännettäessä juuri ja juuri kuonon kärkeen asti. Tummissa silmissä on eloisa ilme. Kaula on lyhyt, häntä keskipitkä ja sapelimainen. Kirsun väri kuuluisi olla rotumääritelmän mukaan musta, mutta vaaleampikin väri sallitaan.
Bretagnenbassetin turkki on karkea, kuiva, tiivis ja melko lyhyt, väriltään kultaan vivahtavan vehnänvärinen, tiilenpunertava tai kellanruskea. Turkki ei koskaan saa olla pörröinen tai villava. Rotu kuuluu nyppimällä eli “strippaamalla” eli sormin trimmattaviin rotuihin.
TERVEYS
Bretagnenbassetti on suhteellisen terve rotu, se ei ole vielä toistaiseksi mukana PEVISA:ssa (Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma).
Vaikka ehdottomasti valtaosa koirista on terveitä koko ikänsä, esiintyy tässäkin rodussa perinnöllisiä sairauksia. Vakavin bretagnenbassettien perinnöllisistä sairauksista on epilepsia. Jalostustoimikuntaa on tiedotettu muutamasta epilepsiaan sairastuneesta suomalaisesta bretagnenbassetista. Osa näistä on pärjännyt ilman lääkitysta tai lääkityksen kanssa, mutta osa on jouduttu lopettamaan epilepsian vuoksi. Epilepsiaan sairastunutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
JTO:aa varten tehdyn kyselyn perusteella noin joka neljännellä bretagnenbassetilla on ollut yksi tai useampi korvatulehdus. Yksi altistava tekijä korvatulehduksen suhteen on rodun pitkähköt, roikkuvat korvat. Allergioita esiintyy rodussa pienissä määrin sekä silmäsairauksia harvakseltaan. Jalostukseen käytettäville bretagnenbasseteille suositellaan silmäpeilausta sekä gonioskopiatutkimusta. Bretagnenbasseteilla esiintyvään avokulmaglaukoomaan (POAG) on olemassa geenitesti.
Muita rodun jalostuksessa huomioon otettavia terveyteen ja ulkomuotoon liittyvia seikkoja ovat karvanlaatu, purentavirheet, häntämutkat, riittävä pigmentti, eturaajojen suoruus sekä selän ja lanneosan sopiva pituus. Lisäksi jalostukseen käytetyn bretagnenbassetin tulee olla luonteeltaan rodunomainen ja sitä kautta jalostukseen soveltuva. Vähintään toisella vanhemmista toivotaan olevan hyväksytty tulos ajo- tai mejäkokeesta (AVO3/DRAJ3 tai parempi).
[/ezcol_1half_end]